Työllistymistarinoita

Miten onnistuit pääsemään töihin?

Työllistymiseen on olemassa paljon erilaisia reittejä, toisinaan vaaditaan sitkeyttä ja luoviakin ratkaisuja ennen kuin päämäärä on saavutettu.

Poikiko CV-nettiin laitettu esittely yhteydenottoja?
Urkeniko ura kurssin, työharjoittelun, työkokeilun, tukityön tms. jatkona?
Löysitkö työtilaisuuden työpaikkailmoituksista; mistä?
Oletko laatinut työhakemuksia, ansioluetteloita, portfolioita...?
Otitko suoraan yhteyttä työnantajaan; miten?
Miten olet hyödyntänyt verkostoasi työnhaussa?
Mitä muita tietolähteitä olet käyttänyt työnhakusi aikana?
Oletko joutunut täydentämään ammattitaitoasi ennen kuin pääsit työn syrjään kiinni?

Haluatko oman tarinasi julki tässä?

* * *

"Olen ollut ennenkin rakennusalalla ja hoitanut työni tunnollisesti. Sen tähden sana kiirii eteenpäin työtovereiden välityksellä ja he ovat suositelleet minua työnantajille, kun on tarvittu työntekijöitä. Aina löytyy työtä töitä tekeville. Aina ei ole palkka pääasia, ainakaan työsaran alussa."

* * *

"Valmistuin ammattiini alkuvuodesta 2008 ja heittäydyin välittömästi innokkaan luottavaisesti töitä etsimään. Uskoin vahvasti, että viikon tai parin sisällä olisin jo allekirjoittamassa uutta työsopimusta, olinhan opinnoistakin selvinnyt hyvin arvosanoin ja harjoittelukokemusta omalta alalta oli takana. Toisin kuitenkin kävi. Viikot kuluivat ja kesä läheni ja kirjoittelin yhä vain hakemuksia kotosalla. Välillä tuli kutsu haastatteluun, mutta toiveet nousivat aina turhaan, sillä valinta ei osunut kohdalle. Kaverit lohduttivat: se ottaa oman aikansa. Itse aloin kuitenkin jo hätääntyä, mietin mikä minussa on vikana ja miksen kelpaa. Hyödyllinen itsetutkiskelu alkoi muuttua epävarmuudeksi ja synkkyydeksi.
Huhtikuun lopulla 2008 katsoin jälleen yhtä uutta hakuilmoitusta ja mietin, että paikka olisi ihana, mutta voi mitkä vaatimukset niillä onkaan! Tuota asiaa en osaa, enkä tuotakaan kriteeriä täysin täytä, vaikka oppia voisin. Menin pois tietokoneelta, palasin takaisin ja menin taas pois, monta kertaa, sillä häpesin hakea paikkaa, jonka vaatimuksia en mielestäni täysin täyttänyt. Tuli viimeinen mahdollinen päivä hakea, virka-ajan loppuun oli enää pari tuntia. Epäröin. Lopulta lähetin hakemuksen, niin hyvän ja positiivisen kuin osasin. Parin päivän päästä sain ihmeekseni kutsun haastatteluun. Pelkäsin, että nolaan itseni, koska en olekaan heidän hakemansa täydellinen työntekijä, mutta lähdin kuitenkin reippain ilmein tapaamaan toiminnanjohtajaa. Se kannatti. Nyt olen unelmieni työpaikassa, loistavan työyhteisön keskellä vakituisena työntekijänä.
Jos olisin antanut epäilykseni voittaa ja saanut itseni vakuuttuneeksi siitä, etten kuitenkaan ole riittävän hyvä, en olisi ikinä päässyt näin pitkälle. Aina kannattaa yrittää ja uskoa itseensä, siinä ei menetä mitään, mutta voi voittaa paljon!"

* * *

"Olin ollut jo muutaman kuukauden työttömänä, eikä hakemallani alalla (lihanleikkaaja) ollut avoimia paikkoja ilmoitettu missään pitkään aikaan Turun seudulla. Lähetin perinteisen kirjeen erääseen turkulaiseen liha-alan yritykseen. Kirjeeseen kirjoitin suurin piirtein näin:
LIHANLEIKKAAJA VAILLA TYÖTÄ
Terve. Olen Turkulainen 40v. poikamies vailla töitä, jota osaan ja haluaisin tehdä. Olen työskennellyt lihanleikkaajana noin 15 vuotta ja olen leikannut sekä nautaa että sikaa. Tiedän, että teillä leikataan pelkästään nautaa ja se sopii minulle mainiosti. Olen käynyt alan kurssin Huittisissa vuonna 87, sen jälkeen 11 vuotta Yrityksessä A ja 3 vuotta Yrityksessä B. Työt voisin aloittaa silloin kun Teille parhaiten sopii. Ystävällisin terveisin....
Kyseisen kirjeen lähetin suoraan yrityksen toimitusjohtajalle. Noin kuukauden päästä minulle soitettiin kyseisestä yrityksestä ja pyysivät käymään, työt sain aloittaa kahden päivän päästä tapaamisesta. Tämä tapahtui alkuvuonna 2005. Olin yrityksen palveluksessa 2 vuotta, jolloin jouduin lopettamaan työt terveydellisistä syistä."

* * *

"Valmistuin maisteriksi hiukan yli kaksi vuotta sitten, ja tuo aika on mennyt töitä etsien. Noin vuosi valmistumisen jälkeen totesin, että työllistyminen oman alani töihin vähäisellä työkokemuksellani on kuin piilolinssin löytäminen kylpyammeesta. Niinpä oli aika kokeilla muita keinoja. Tilaisuus koitti, kun akateemisten rekrytointipalvelujen virkailija ilmoitti työelämävalmennuspaikasta eräässä paikallisessa ilmaisjakelulehdessä.
Varsinaista palkkaahan toimitusharjoittelijan pestistä ei maksettu, mutta kyllä rahalla puoli vuotta hyvin pärjäsi - verrattuna työttömyystukeen tietenkin. Työ oli sisällöltään antoisan monipuolista ja tärkeä lisä CV:seeni. Silti motivaationi kärsi jo alusta lähtien siitä, että tiesin yrityksen käytännön olevan, että uusia toimittajia ei palkata, vaan harjoittelijat vaihdetaan puolen vuoden työelämävalmennusjakson jälkeen uusiin. Ja niin kävi, että pian olin taas työtön. Nyt olen kuitenkin jalkani saanut toisen firman oven väliin - tällä kertaa TE-keskuksen ja yksityisen yrityksen pyörittämän koulutusohjelman avulla.
Olen nyt paljon optimistisempi, sillä koulutusohjelma tähtää ihan eri tavalla osallistujien työllistämiseen kuin työelämävalmennus, jonka väärinkäyttöä ei valvota mitenkään. Huonoja puolia ovat pidemmät päivät ja hiukan alhaisemmat tulot verrattuna työelämävalmennuksen korotettuun työllistymistukeen, mutta silti motivaatio on kunnossa, koska nyt työllistyminen ohjelman jälkeen on todennäköistä. Halvan työvoiman lisäksi isäntäyrityksellä on se porkkana, että koulutusohjelma samalla kouluttaa osallistujia yrityksen tarpeiden mukaan.
Vaikka ohjelma on alkanut vasta pari kuukautta sitten, voin jo nyt suositella sitä muillekin vastaavassa tilanteessa oleville."

* * *

"Oma tarinani on ehkä yksi niistä perinteisimmistä; selailin ensin viikonpäivät työvoimatoimiston sivuilla minulle soveliaita työpaikkoja sen suurempaa menestystä saavuttamatta. Täytin sähköisen CV:n sen seitsemässätoista eri työnvälitystoimistossa siinä toivossa, että edes jotakin koulutusta vastaavaa työtä löytyisi. Sain käytännössä kaikilta toimistoilta saman vastauksen, jonka jo itsekin olin todennut: 'Olemme pahoillamme, mutta alallasi ei tällä hetkellä ole töitä'.
Tästä sisuuntuneena kokosin itselleni uuden CV:n ja lähetin avoimen hakemuksen noin 30-40 Turussa ja tai sen lähikunnissa toimivaan alan yritykseen. Useimmat vastasivat ystävällisesti ilmoittamalla, että heillä ei ollut töitä tarjota tällä hetkellä, mutta lupasivat kuitenkin säilyttää hakemukseni.
Lopulta sain töitä noin viikon sisällä varsinaisen työnhakuprojektini aloittamisen jälkeen ja jännästi juuri noiden itse lähettämieni hakemusten ansiosta. Alalla ei ole edelleenkään mahdottomasti töitä, mutta tämä kokemus kannusti minua jatkamaan opintojani. Nyt opiskelen tietotekniikka-alaa ammattikorkeassa, nautin elämästä ja työnäkymätkin ovat huomattavasti valoisammat.
Lyhyesti: vakaa uskomukseni on, että pitkäjänteisellä, oma-aloitteisella yrittämisellä kuka tahansa saa työpaikan. Tärkeintä on muistaa pitää itsensä aktiivisena koko ajan!"

* * *

"Kaikki alkoi viime kesänä. Olin töissä paikallisessa golf-keskuksessa. Kotonani ei silloin vielä ollut tietokonetta, joten käytin töissä kahvi- ja ruokatunnit työnhakuun. Aikaa ei ollut paljoa kun määräaikainen työsuhteeni läheni loppuaan. Minulle tarjottiin kyllä seuraavanakin kautena heillä töitä ja mahdollisuutta mennä alan kouluun... Kyllähän se houkutteli. Mutta oliko golf sitä mitä halusin elämälläni tehdä? ei. Selasin paljon erilaisia paikkoja, kunnes lopulta löysin sen. Liikunnanohjaaja. Hain välittömästi paikkaa. Hakemuksen kirjoitin nopeasti kahvitauolla. Seuraavana päivänä minulle soitettiin ja pyydettiin haastatteluun. Paikka on nyt minun. Aina ei tarvitse hienoja viimeisen päälle tehtyjä hakemuksia. Avoin rento hakemus on joskus se mikä puree. Ja kaikille tiedoksi... unelmat voivat toteutua. Joskus voi mennä pidemmänkin aikaa mutta ei saa lannistua. Raskas työ aina lopulta palkitaan. Kokemuksen erittäin syvällä rintaäänellä puhuen.."

* * *

"Valmistumisen jälkeen olin aivan hukassa. Koulutusta vastaavaa työtä ei ollut saatavilla kuin pätkittäin, eikä se edes ollut mikään kutsumusammatti. Avopuolisoni pääsi kuitenkin opiskeluaikaiseen työpaikkaansa ja pian hän keksi minulle pienen työkeikan projektistaan. Etsin netistä tietoja urakkapalkalla, joten hommasta olisi suoriutunut kuka tahansa. Tein kuitenkin parhaani ja sain työn valmiiksi kolme päivää etuajassa. Tämä ilmeisesti teki vaikutuksen mieheni esimieheen, joten kun mieheni sai oman projektinsa pyörimään, esimies suostui palkkaamaan minut mieheni assistentiksi. Mieheni vaihdettua työpaikkaa minä viivyin tuossa työssä vielä pari onnellista vuotta.
Kun pieni yksikkömme lakkautettiin, vastasin mol.fi:ssä olleeseen työpaikkailmoitukseen, jossa etsittiin äitiyslomasijaista vastaavanlaiseen työhön. Sain paikan 4 kuukautta ennen kuin entinen työsuhteeni olisi päättynyt. Opin huimasti lisää yritysmaailman kiemuroista ja huomasin pitäväni työstäni, enkä enää palaisi koulutusta vastaavaan työhön. Työni vakituinen haltijakin irtisanoutui, joten nyt minulla on vakituinen työ, jossa viihdyn.
Tarinani opetus? Älä ylenkatso pientäkään keikkatyötä, sillä sen hyvin hoitaminen voi poikia uusia mahdollisuuksia, vaikka sinulla ei olisi alan koulutustakaan. Äitiyslomasijaisuuskin saattaa venyä yllättävän pitkäksi työrupeamaksi."

* * *

"Valmistuin keväällä 2009 ylioppilaaksi. Sitä ennen koulu oli jo periaatteessa ollut osaltani ohi jo noin kahden kuukauden ajan. Alkuvuodesta kun kesätyöpaikkoja olisi ollut tarjolla, aikani meni pääasiassa lukemiseen enkä edes ajatellut työpaikkojen etsintää. Ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen luin pääsykokeisiin, joten silloinkaan en hakenut töitä. Kun lukemiset oli luettu, tajusin vasta että minulla ei ole kesäksi mitään työpaikkaa ja tiesin, että työllistyminen olisi hankalaa. Pakko myöntää, että harmitti todella paljon. Vielä enemmän harmitti, kun en päässyt opiskelemaan.
Koko kesän lähettelin työhakemuksia, etsin avoimia työpaikkoja JOKA päivä. Vanhempani eivät voineet auttaa, sillä heidän työpaikoissaan ei palkattu uusia työntekijöitä. Heinäkuussa sain kuitenkin yhden viikon aikana kolme soittoa työhaastatteluihin. Olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Olin toukokuussa aloittanut työnhaun ja kaksi kuukautta kesti ennen kun sain edes työhaastattelun. Olin kuitenkin varautunut siihen, etten tulisi saamaan välttämättä töitä. Jonkin ihmeen kautta kuitenkin minulle tarjottiin joka paikasta töitä, joissa olin haastattelussakin ollut. Ja tietenkin pääsin mieluisaan työhön. Pääsin lastenhoitajaksi ja vain ylioppilastodistuksellani ja sillä vähällä työkokemuksella mitä minulla oli. Töitä minulla on ensi vuoden kesään asti ja toivon että tämän työn kautta aukeaa myös muita mahdollisuuksia, esim. kesätyötä ajatellen. Nyt myös joulun alla pääsin jouluapulaiseksi erääseen yritykseen. Viikon ajan teen kahta eri työtä ja siitä tulee rankkaa, mutta otan kaiken irti nyt työstä minkä saan. Ja onnellisempi en voisi olla :-)
Kaikille muille työnhakijoille haluan sanoa, että luovuttaa ei saa ja pitää muistaa pysyä positiivisena! Töitä tulee aina, jos vain jaksaa toivoa ja odottaa."

* * *